STRATEGIA ENNEN TRAGEDIAA

Venäjä lisää painostusta Suomea kohtaan. Sen operaatiot ovat siis kuin suoraan Suomen puolustusvoimien kenttäohjesäännöstä. Ensin oli infosotaa, nyt on vuorossa häiriön aiheuttaminen laajalla laittomalla maahantulolla. Ja keinovalikoimat siis lisääntyvät kun aikaa kuluu. Lyhyen ajan tavoitteena näyttäisi olevan vaikuttaminen länsimaiden pakoterintamaan. Mielenkiintoista on, miten Suomi toimii ja mitä sovitaan pakolaistulvan hillitsemiseksi. Venäjähän ei tee mitään, jos sille ei tehdä vastapalvelusta. Mitkä ovat Suomen vastapalvelukset. EU:n pakoterintamasta repeäminen olisi vaikea paikka Suomelle, lupaus Natoon liittymättä jättämisestä olisi jo helpompi. Jos pakolaistulva poistuu, jotain lupauksia on tehty mutta niitä tuskin kansalaisille kerrotaan. Jos Suomi luopuu pakoterintamasta, se on kaksinkertainen voitto Venäjälle, se sulkee samalla myös Suomen Naton ulkopuolelle. On se sen verran katkera paikka jäsenvaltioille.

Viime aikoina ihmisiä on mietityttänyt syyt, miksi Venäjä on avannut rajat turvapaikanhakijoille. Kyseessä on epäilemättä suunniteltu ja johdettu operaatio. Jos kysytään, kuka hallitsee rajaturvallisuutta Venäjällä, vastaus on FSB ja Neuvostoliiton aikaan KGB. Aikaisemmin Venäjän rajaturvallisuus ei ole aiheuttanut häiriöitä Suomen suuntaan, miksi sen ote nyt olisi herpaantunut. Kannattaa kysyä kuka hallitsee FSB:tä. Aikoinaan KGB oli puoleen miekka ja kilpi, nyt FSB on hallitsijan miekka ja kilpi, kuten se oli Tsaarin Ohranan aikaan. FSB ei tee omia operaatioitaan, vaan operaatiot ovat osa Venäjän strategiaa, jota johtaa Putin.

Venäjän Läntisen strategisen suunnan keskeisempiä tavoitteita näyttää selvästi olevan lännen eli Yhdysvaltojen vaikutuksen leviäminen Venäjän rajoille. Venäjän kannalta Yhdysvaltain sotilaallisia tavoitteita edistää Nato ja poliittisia ja taloudellisia tavoitteita edistää EU. Isossa kuviossa Venäjällä on kyse Yhdysvaltain vaikutusvallan patoamisesta sekä oman vaikutusvallan lisäämisestä. Tähän kuuluu myös Venäjän operaatiot Lähi-Idässä ja Keski-Idässä. Esimerkiksi Lähi-Idän pakolaiskriisi horjuttaa länttä ja näin palvelee Venäjän kokonaisstrategiaa. Samaa sarjaa on myös huumeiden salakuljetus muun muassa Afganistanista länteen, jossa FSB on kiinteästi mukana.

Putin on ottanut myös oppia kommunismin ajan strategisten päämäärien toteuttamisesta. Tärkein oppi on ehkä, ettei pelkällä sotilaallisella voimalla ja alistamisella saatu voitto ole kauaskantoista. Sitä osoittaa, että Neuvostoliiton kaikki sotilaalliset saavutukset menetettiin laukaustakaan ampumatta vuonna 1991. Ainoa tuon ajan saavutus joka jäi, oli Suomen poliittinen asema. Ja sen saavuttamiseksi Neuvostoliiton ei tarvinnut edes miehittää Suomea. Suomi valloitettiin psykologisella operaatiolla. Suomi oli Neuvostoliitolle sekä taloudellisesti ja poliittisesti hyödyllisempi kuin kaikki Itä-Euroopan satelliittimaat yhteensä, eikä Suomessa tarvinnut tavoitteen saavuttamiseksi ylläpitää kallista miehitysarmeijaa Leningradin turvallisuuden ylläpitämiseksi, vaan suomalaiset hoitivat sen itse omalla kustannuksellaan. Mikä loistava strateginen voitto ja se on jatkunut yli 20 vuotta senkin jälkeen kun muut valloitukset ovat enää vain muisto.

Putinin saama läksy näkyy myös Georgian sodassa. Sotilaallisia operaatioita jatkettiin vain siihen saakka, että poliittiset tavoitteet saavutettiin ja Georgiaa maana ei jyrätty sotilaallisesti ja sen armeijalle annettiin mahdollisuus perääntyä. Georgian sota sinänsä oli ensimmäinen sotilasoperaatio Yhdysvaltain vaikutuksen patoamiseksi, ja siinä onnistuttiin, joten Georgian Nato jäsenyys on menetetty näillä näkymin pitkälle tulevaisuuteen. Se oli myös tavallaan Venäjän testi lännen suuntaan ja rohkaisi omalta osaltaan myös Ukrainassa käyttämään sotilaallista voimaa. Erityisesti Krimin menetys Natolle olisi ollut liian katkera pala Venäjälle. Ukrainan suunnalla Venäjä on myös saavuttanut tavoitteensa, sen Nato jäsenyys on estetty. Koko maata ei ole tarpeen valloittaa. Senhän se olisi jo tehnyt halutessaan.

Venäjän strategiakartalla Suomen ”sotanäyttämö” on erittäin merkittävä. Mutta merkitys ei ole sotilaallinen, eikä taloudellinen, vaan poliittinen. Suomessa ei ole sellaisia taloudellisia resursseja, jotka sinällään houkuttelisivat niiden valtaamiseen. Isossa kuviossa Suomen sotilaallinen merkityskin on paljon vähäisempi kuin me itse arvioimme. Venäjän poliittinen tilanne ja ajattelu ovat aivan toiset kuin kommunismin aikaan. Tärkeää ei ole ideologian levittäminen ja aluevaltaukset. Suomen alue ei sinällään ole mitenkään kiinnostava. Ainostaan se on kiinnostavaa, suuntautuuko Suomen suunnalta uhkaa Venäjää vastaan. Venäjä pitää Natoa uhkana, joten Suomi Natossa on uhka. Uhka on kuitenkin vain mahdollinen, ei todennäköinen. Mutta Nato ja erityisesti USA ovat myös sellaisia uhkia, joita vastaan Venäjä ei uskalla hyökätä. Joten uhka jota ei voi eliminoida on äärimmäisen epämiellyttävä. Toisaalta sotavoima jota ei käytetä, ei ole uhka. Joten USA:n sotilaallinen aktiviteetti lisää entisestään uhkaa ja sen kautta myös rauhaa. Venäjää ei välttämättä Suomi sinänsä kiinnosta sotilaallisesti, mutta mikäli syntyisi sota Naton ja Venäjän välillä, se voisi käyttää Suomen aluetta hyväksi Natoa vastaan, mikäli Suomen puolustus on heikko riippumatta siitä, onko Suomi Natossa tai ei. Mikäli Suomen puolustus on kutakuinkin vahva, Venäjä voi harkita onko saavutettu hyöty hyökkäyksen arvoinen.

Poliittisessa mielessä Suomi on edelleen yhtä kiinnostava Venäjälle kuin kylmän sodan aikaan. Suomi nimenomaan sellaisena kuin se oli kylmän sodan aikaan. Itsenäinen maa, mutta kuitenkin poliittisesti korrekti idän suuntaan. Itänaapuri saattoi osoittaa muulle maailmalle että he ovat hyviä ja yhteistyökykyisiä eli Suomi oli portti länteen. Venäjä haluaa samanlaisen suhteen kuin kylmän sodan aikana. Sinällään ei myöskään EU jäsenyys ole tätä tavoitetta vastaan niin kauan kuin Venäjällä oli hyvät suhteet EU:n keskeisiin valtioihin. Nyt tähän on tullut särö.

Tässä mielessä sotilaallinen uhka Suomea vastaan ilman suurempaa kansainvälistä sotilaallista konfliktia ei ole realistinen. Joskin Natoon liittymisen pelko ja Venäjän reagoiminen siihen Georgian ja Ukrainan tapaan sotilaallisesti ei ole poissuljettu. Sotilaallisen operaation ei tarvitsisi olla edes kovinkaan mittava, jotta sillä saataisiin poliittinen vaikutus.

Tämän hetken Venäjän ongelma ilmiselvästi on takkuileva talous, joka johtuu erityisesti talouspakotteista. Poistaakseen pakotteet Venäjä hyökkää erilaisin menetelmin EU:n yhtenäisyyttä vastaan. Kuten sodankäynnissä yleensä tulee myös erilaisia tilanteita ja mahdollisuuksia. Pakolaisuus ja turvapaikanhakijat ovat yksi tällainen tekijä. Näyttää siltä, että Venäjän analyysissä yksi heikoimmista lenkeistä EU:n yhtenäisyydessä on Suomi. Sen voi jopa kuka tahansa päätellä, koska ulkopolitiikan tukena ei ole sotilaallista voimaa kuten Natoa. Myös poliitikot ja virkamiehet osaltaan ruokkivat tätä heikkoutta ihan julkisesti, eli pelaavat infosodassa suoraan Venäjän laariin. Esimerkkinä mainittakoon ulkoministerin vierailu raja-asemalla. Sinne mentiin henkselit paukkuen, mutta kun rajamiehet olivat selvittäneet FSB:n todellisen roolin, oli jo toinen ääni kellossa. Myös sisäministeriön kansliapäällikön lausunnot viittaavat tähän arkuuteen, hän hyvin tietää mikä on FSB:n rooli, koska sisäministeriöön kuuluu myös Suomen rajavartiolaitos. Presidenttikin jo nykyään kiusaantuu kun kysellään Natosta.

Avatessaan rajat Suomen suuntaan, Venäjä on ollut äärimmäisen ovela ja pitkäjänteinen. Pakolaisten pääsy on estetty aina siitä lähtien kun Neuvostoliitto hajosi. Aikoinaan spekuloitiin, että milloin Venäjä avaa rajat. Eräs veikkaus oli, että silloin kun se arvioi Suomen olevan liian lähellä Natoa. Onko nyt sen aika? Jää nähtäväksi.

Toinen maailmasota alkoi Danzigista. Alkaako kolmas maailmasota Luganskista? Ruotsin puolustusvoimien komentaja pelottelee, että Ruotsi on sodassa kahden vuoden kuluttua. Näin voi ihan hyvin käydä, jos tilanne kärjistyy koko ajan. Ihmiset tavallaan tottuvat tähän jatkuvaan sodan lietsontaan ja parin vuoden päästä ei enää ehkä edes muisteta, mistä on kysymys. Käy niin kuin I maailmasodassa. Kukaan ei oikein käsittänyt mistä syystä sota syttyi ja mitkä olivat oikeastaan sotaa käyvien maiden tavoitteet. Tämä johdosta sota oli äärimmäisen kuluttava ja verinen.

Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että nykyisessä konfliktissa kumpikin osapuoli on oman ideologiansa vanki. Näyttäisi, että ainakin lännen puolelta puuttuu todellinen strategia ja strategi. Todellinen Strategi miettisi myös tilannetta pitkälle tulevaisuuteen eikä vain vastustajan täydellistä tuhoamista ja täydellistä voittoa. Vastustajalle tulisi mahdollisuus perääntyä. Moni odottaa Venäjän romahdusta, mutta romahtanut valtio on todennäköisesti vielä arvaamattomampi uhka.

Todellisella Strategilla voisi olla jopa ratkaisun avaimet konfliktiin. Olisiko aika ratkaista konflikti sotilaallisesti. Poliittista ratkaisua on yritetty jo turhan kauan, pääsemättä tulokseen. Clausewitzin sotateorian mukaan ”Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin”. Sota on siis keino poliittisen päämäärän saavuttamiseksi. Sotilaallisessa vaihtoehdossa on kaksi päävaihtoehtoa. Ensimmäinen on, että vallataan Itä-Ukraina ja Krim vastahyökkäyksellä takaisin. Tähän ei taida olla realistisia mahdollisuuksia. Toinen vaihtoehto on melkeinpä yleisemmin käytetty ja sitä käytettiin myös Suomessa vuonna 1944. Todetaan, että sotaa on kestänyt jo tarpeeksi ja tehdään rauha ja vedetään rajalinja sen mukaan, missä kunkin maan armeijan sotilas sillä hetkellä seisoo. Sotilaallisesti alakynnessä oleva joutuu menettämään maa-alueita, mutta näin yleensä sodissa käy. Ajoissa lopettaminen oli aikoinaan Suomen viisasta strategiaa, sitä voisi suositella Ukrainallekin. Rauhansopimuksessa Venäjä hyväksyisi myös Ukrainan suvereniteetin, joka mahdollistaa myös Nato jäsenyyden. Näin kumpikin osapuoli voisi julistaa voittaneensa sodan.

Joskus pitää tunnustaa tosiasiat ja toimia sen mukaan. Nykyinen tilanne voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Pitää kysyä ketä tämä konflikti palvelee. Kaikki osapuolet näyttävät vain häviävän tässä konfliktissa, jossa ei ole ulospääsyn mahdollisuuksia. Eurooppa menetti mahdollisuutensa kun ajoi sotilaallisen kapasiteettinsa alas. Venäjä pääsi yllättämään. Pitää muistaa, että Krimin alue menetettiin ilman taistelua. Jos aluetta olisi edes ajateltu puolustaa kunnolla tilanne voisi olla toinen ja koko konfliktia ei olisi olemassa. Kunkin maan itsenäinen puolustus taitaa olla paras vakuutus. Todennäköisesti Venäjäkin on oppinut jotakin. On löytynyt raja, jota ei voi ylittää, lännen yhtenäisyys ja Nato. Nato on Venäjälle naapuri, jonka kanssa sen on pakko elää. Pitkällä aikavälillä Nato pelkokin voi laantua, tämä voi antaa mahdollisuuksia myös Suomelle. Voidaan olettaa myös, että sotaa Suomen Nato jäsenyyden puolesta käytiin myös Ukrainassa. Ukrainan sodan lopettamisen rauhanneuvotteluissa suurvallat voisivat sopia jälleen kerran myös etupiirinsä ja siinä Suomen asemakin voitaisiin asemoida läntiseen yhteisöön kuuluvaksi. Tilanteiden muutokset avaavat aina uusia mahdollisuuksia, joita tulee käyttää hyväksi.